Tunicasta Clarksdaleen kulkeva osuus hwy 61:stä on maailman pisin suora valtatien "pätkä", 30 mailia eli lähes 50 km.
Katsastimme bluesin syntysijoilla Clarksdalessa Delta Blues museon, jossa esiteltiin bluesin historiaa ja henkilöitä kattavasti. Näytteillä oli mm soittimia, asuja, valokuvia, konserttijulisteita. Delta-alueella syntynyt Muddy Waters, Chicago-bluesin isä, istuskeli siellä mökissään. Valitettavasti kuvaaminen oli kielletty.
Viereisessä clubissakin oli tarkoitus poiketa, mutta se olikin alkuviikosta auki vain lounasaikaan, emmekä päässeet bongaamaan Morgan Freemania, paikan toista omistajaa.
Clarksdale sijaitsee hwy:den 61 ja 49 risteyksessä, joka tunnetaan nimellä "the crossroads". Legendan mukaan Robert Johnson myi ko paikalla sielunsa paholaiselle vastineeksi kyvystä soittaa bluesia taidokkaasti. Kaupunki itsessään oli aika rähjäisen ja hylätynkin oloinen. Majoituksemme sopi paikkaan kuin nenä päähän.
Shack Up Innin Tinth-mökki oli meidän valintamme. Puuttui vain banjon soittaja keinutuoleineen.
Lämpötila on kohonnut 20 asteen paremmalle puolelle ja tänään mittari näytti jo hellelukemia. Autossakin sai kääntää ilmastointia viileämmälle, kun ajelimme kohti Vicksburgia, joka tunnetaan sisällissodan taistelupaikkana.
Kävimme Coca Cola-museossa, juomaa keksittiin pullottaa ensimmäisenä tässä kaupungissa.
Idyllisen näköisessä vanhassa keskustassa kulki 2 kyltein merkittyä reittiä, joita seuraten saattoi nähdä varsin hienoja taloja.
Majoitus on Ameristar casinohotellissa, jonka 7. kerroksen huoneesta näkyy suuri ja mahtava Mississippi-joki.
Tietenkin kävimme casinollakin kokeilemassa onnea, mutta koneet veivät voiton ja palasimme muutaman taalan köyhempänä. Siellä tuli maistettua missisippiläisen Lazy Magnolia-panimon pecanpähkinästä tehtyä olutta, jossa on luonnetta toisin kuin "budissa", voi suositella.
