Graceland & Sun studio

Maanantai sujui rock'n rollin merkeissä. Ensimmäinen kohde oli tietysti Kuninkaan linna eli Graceland. Vaikka aikaisen aloituksemme vuoksi homma sujui kuin rasvattu ilman jonotuksia, niin aikaa kului koko alueella kuitenkin melkein neljä tuntia. Pitemmittä höpinöittä pari kuvaa tähän väliin.

Graceland

Olohuone

TV-huone

Pink Cadillac

 Muistoja

Hauta

Lihamurekkeen ja muusin jälkeen käänsimme keulan kohti keskustaa ja ajoimme Sun Studiolle.

Siellä tarjoiltiin hyvän oppaan kera (harmaapaitainen hemmo) kierros rockin alkuvuosiin. Tarinan lisäksi kuultiin pätkiä alkuperäisistä nauhoista, myös julkaisemattomia.
Taustalla kuvassa Million dollar quartet: Jerry Lee Lewis, Carl Perkins, Elvis Presley ja Johnny Cash.

Päivän päätteeksi otimme suunnan jälleen kohti keskustaa, jonne hotellilta pääsee kätevästi trolleylla. Ne ovat sisältäkin tosi hauskan näköisiä.

Teimme kävelyretken Mississippi-joen kautta "kantapaikkaamme" jossa oli yleisöä eri puolilta Usa:ta (yksi puoliksi suomalainen Michiganista), Etelä-Afrikasta ja me. Bändin nokkamies tiesi Suomen sijainnin noin suurinpiirtein ja oli joskus tavannut Leningrad Cowboysit. Eivät kuulemma osanneet yhtään englantia. Setti piti sisällään Sun recordsin biisejä, mikä olikin sopiva piste päivälle.

Suuntana Memphis

Vuorossa koko roadtripin pisin ajomatka, lähes 700 km läpi Arkansas-osavaltion Tulsasta OK Memphisiin TN.

Aamu alkoi aamiaisella Crown Plaza-hotellin Club Loungessa, 15. kerros, näkymä eri suuntaan kuin huoneesta. On tullut joskus liityttyä ilmaiseen Priority Clubiin ja nyt siitä oli ensimmäisen kerran konkreettista hyötyä, clubilaiset saivat aamiaisen ilman lisähintaa omassa "yksityisessä" tilassaan. Ja vieläpä kohtuu hyvän sellaisen, oli mm munakokkelia, hedelmiä ja jogurttia eikä pelkkää vohvelia, donitsia ja muffinsia kuten niin usein jenkkilässä. Mitään vihantaa on kuitenkin aika turha aamiaispöydässä odottaa näkevänsä !

Vielä pätkä Route66:a Tulsassa ja sitten loppumatka edettiinkin pitkin highwaytä. Ensin Muskogee Turnpikea, joka on maksullinen (2 kertaa veloitettiin 1.50 $) ja sitten Interstate 40:ä Memphisiin asti.

Jälleen pysähdyttiin heti osavaltion vaihdettua (tervanhajuisessa) matkailuinfossa. Siellä kysyivät mistä ollaan ja olemmeko vain läpikulkumatkalla Memphisiin. Niin on tehnyt ilmeisesti muutama muukin. Saatiin Arkansasin kartta matkaan ja napattiin muutama kuva.

 

Matkanteko sujui mukavasti ja päivä sopi säänkin puolesta erinomaisesti autossa istumiseen. Oli pilvistä, 5-10 astetta ja kova tuuli. Ajo alkoi puoli yhdeksältä aamulla ja kahden pysäyksen taktiikalla saavuimme perille ylittäen Mississippi-joen Tennesseen puolelle puoli neljän aikaan iltapäivällä eli yhteensä matkaan kului 7 tuntia.

Hotellina Best Western-ketjun Gen X Inn, 5 minuuttia autolla downtownista. Päältä ei niin kutsuvan näköinen, mutta siistit uudistetut huoneet.

Illalla söimme Hard Rock Cafessa ja tsekkasimme alustavasti Beale Streetin meiningin, poikkesimme Blues City Cafessa.

  

Tarjolla on Johnny Cash tribuuttia (Gary Hardy & Memphis 2) ja muuta livemusaa ainakin puolessakymmenessä paikassa. Ja saimme muuten ekan kerran tällä reissulla vähän sadettakin.

Tulsa

Kohta alkaa ensimmäinen viikko roadtrippiä olla takana, perjantaina saavuimme Tulsaan.

Tällä kertaa majoitus on pari kolme tähteä edellisiä parempi, kun majoituimme Crown Plazaan. Sijainti on aivan Tulsan ytimessä, downtownissa , joka on todella hiljainen näin viikonloppuna bisnesmiesten viettäessä vapaata.

Rakennuksesta puuttuu kerros 13 jenkkien tapaan.

 12. kerroksessa sijaitsee meidän huoneemme.

Näkymä päiväsaikaan...

...ja yöllä

Tänään oli ohjelmassa kevyttä shoppailua sisältäen kaksi western storea ja Woodland Hills ostoskeskuksen. Jotain tuliaisiakin noista tarttui mukaan.

Lounasta vedettiin tänään 5 & dinerissa, jota voi suositella jokaiselle burgerin ystävälle tai muuten nälkäiselle kulkijalle, nam. Jälkkärille myös täydet 10 pistettä, nam nam.
Paikan sisustus noudatti standardia.

Lauantai-illan huumaan suunnattiin kävellen Cain's Ballroomiin, missä oli esiintymässä meille tuntematon Randy Houser. Jämäkkää countryrockia pojat vetivät vajaan kahden tunnin setin, jonka jälkeen olikin mukava päästä ulos lepuuttamaan korviaan. Valtaisaa hurmosta ei yleisössä syntynyt, vaikka baarista myytiinkin olutta sixpack kerrallaan.